Saapa nähdä kuinka tässä käy :(

Olen tässä miettinyt, miten olenkin onnistunut luovimaan tässä virusepidemiaviidakossa. Normaalisti olisin vuodenvaihteen tienoilla varannut matkan jonnekin päin Italiaa. Itse asiassa olen käynyt saapasmaassa lähes vuosittain yli kymmenen vuoden ajan. Tänä vuonna - kuin ihmeen kaupalla - lennot jäivät vain hankkimatta, eikä epidemiasta tiedetty vielä mitään.

Viime vuonna matkakohteena oli pohjoisen Milano, missä tytär oli Erasmus-vaihdossaan puolisen vuotta. Kesällä 2018 vietin tyttäreni kanssa helteisen heinäkuun viikon Roomassa ja syyskuussa itsekseni löhöloman Adrianmeren rannalla Pesarossa, josta on tullut sellainen "kakkoskoti". Tuo toissavuotinen reissu taisi olla seitsemäs kerta samoilla seuduilla!

Ensimmäinen Italian matka tehtiin perheen kanssa Aurinkomatkojen kiertomatkana Roomaan ja siitä Amalfin rannikkoa pitkin Sorrentoon ja Caprille. Matka oli upea kokemus pikkuperheellemme ja usein sitä edelleen muistelen. Tuolloin rakastuin korviani myöten Italiaan, taiteen ja kulttuurin lisäksi sen elämäntapaan ja sen ihmisiin. Aloitin italian kielen opinnot kansalaisopistossa ja jatkoin kielen oppimista harrastusmielessä kymmenisen vuotta. Nyt olen ollut tauolla parisen vuotta, mutta mieli halajaa edelleen kieliopintojen pariin.

Nyt nuo erityisen rakkaat paikat ovat Italian pahinta koronaviruksen epidemia-aluetta. Minua huolettaa alueen jokapäiväinen elämä ja ihmiset, varsinkin Pesarossa, joka on hyvin perinteinen italialainen pikkukaupunki. Juuri tuon vuoksi nautin niin valtavasti kaupungin kaduilla kuljeskelusta ja rannalla vaeltelusta ilman sen suurempia turistivirtoja. Toivottavasti elämä siellä palaa normaaliin, vaikka varmasti ei koskaan enää täysin ennalleen.

Love it or List it Vancouver - huomioita ohjelmasta

Ensin aivotärähdyksen ja sitten heti perään kausiflunssan invalidisoimana olen seurannut sohvalta television sisustusohjelmia, ja mm. kanadalainen Love it or List it Vancouver on pyörinyt kanavilla useampien jaksojen päivävauhdilla niin, että nyt alkaa riittää.

Vaikka jokaisessa jaksossa on erilainen uudistuskohde omistajien erilaisine toiveineen, lopputulos näyttää saman kaavan mukaisesti suunnitellulta ja toteutetulta. Erityisesti on mieleen jäänyt jaksosta toiseen toistuvat toteutukset: keittiöstä löytyy saareke tai jopa kaksi, ja tiskiallas on sijoitettu poikkeuksetta ikkunan kohdalle; kylpyhuoneeseen on asennettu "extrana" lattialämmitys, joka tosin lienee käytännöllinen ja järkevä valinta; olohuoneen (kaasu)takan molemmin puolin on rakennettu symmetrisesti joko kiinteät kaapistot tai kevyemmät hyllyköt, ja takanreunus on useimmiten mosaiikkimaista laattaa tai kiveä ja itse taso vanhaa ikääntynyttä puuta.

Mutta miikä minä olen kritisoimaan lopputuloksia, joihin omistajat ovat yleensä aina tyytyväisiä, vaikka valitsisivatkin muuton. Hienoja valmistuneet kodit ovat toki kaikki olleet, mutta jotenkin niin yllätyksettömiä ja samankaltaisia. Johtuneeko siitä, että olen katsellut niitä useamman jakson päivävauhdilla?

Ajatuksia lähimmäisenrakkaudesta

Iloa, riemua ja valoa jouluusi :)

Lähimmäisenrakkaus muodostuu sisäisestä tunteesta, ihmisenä kasvamisesta. Se on ystävällisyyttä, se on oikeudenmukaisuutta ja se on toisen ihmisen kunnioittamista. Jos ei ole antaa mitään konkreettista, voi antaa aikaansa, pienen hetken kohtaamiselle, jossa toinen tulee näkyväksi. Omassa elämässäni olen pyrkinyt toteuttamaan näitä pieniä tekoja, teko kerrallaan, pienesti mutta läsnäolevasti. 

Lisää ajatuksia mm. lähimmäisenrakkaudesta voi lueskella Sanna Wikströmin kirjasta Hyvän elämän reseptit - oivalluksia arjen keskelle. Näin jouluna lähimmäisenrakkaus nousee pintaan voimallisesti, mutta arkeen palattua kauniit ajatukset, sanat ja teot saattavat hiipua kaiken kiireen keskellä. Sannan ajatukset ovatkin timantteja arjen keskelle.

Riemullista joulujuhlaa ja valoisaa uutta vuotta!

Minä olen muistanut

 Rakas äiti 28.11.2015 in memoriam

"Minä olen miettinyt sinua paljon

Paljon enemmän kuin ketään muuta

Minä olen muistanut sinut hyvin

Niin paljon paremmin kuin ketään muuta

Minä olen muistanut sinut niin kauniina kuvina

Vakavina unina muistanut paremmin kuin muita

Minä olen muistanut sinut kipuna kiivaana

Suruna sielussain, valona yössä vain"

(Edu Kettunen, Kim Lönnholm)

Ajatuksia pääsiäiseen

Näin kiirastorstaina ja vielä täydessä työn touhussa olisi jo aika hidastaa ja antaa ajatusten siirtyä pääsiäisen sanomaan. Minulle se merkitsee hiljaisuutta ja rauhoittumista ja syventymistä omiin ajatuksiin. Ilolla on myös suuri merkitys. Vaikka en tunnustaudu erityisemmin uskonnolliseksi, niin mielelläni kuitenkin hiljennyn pääsiäiseen, kerään voimia ja iloitsen valon lisääntymisestä ja armosta, joka keventää arkea.



Merkitykselliset ristit Golgatalla.



Hiljentymisen ja rauhoittumisen elementit.

Ikonit ovat pyhiä kuvia, ne ovat tavallaan maalattua teologiaa. Ikonit toimivat myös ikkunoina tulevaisuuteen ja ne katselevat meitä. Töissä olenkin saanut ihastella ikoneja jo lähes kuukauden ajan, sillä ikonit täydentävät kevään näyttelyämme mitä kauneimmalla tavalla.



Krookukset, nuo varhaiskevään airuet.

Luonto heräilee pääsiäisen rinnalla - tänäkin vuonna - ja tarjoaa jokaiselle niin silmänruokaa kuin mielenrauhaakin. Minä toivotan kaikille riemullista pääsiäistä!

Ajatuksia blogien trendikodeista

Pitkän hiljaiselon jälkeen ajattelin kommentoida blogien trendikoteja, niitä kun joululomalla ennätin katsella ja vertailla ihan kyllästymiseen asti. Meillä koti on sisustettu lähestulkoon yksinomaan perintöhuonekaluilla, joiden tyylisuunnat ja vuosikymmenet ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleenkin haastetta ja päänvaivaa minulle. Olen näet sellainen "onnekas", etten ole juurikaan päässyt (!!) hankkimaan oman maun mukaisia huonekaluja kotiini. Kotina on isovanhempien talo, jonka yläkerrassa aikanaan oli myös oma lapsuuden kotini. Nyt asun tässä samaisessa talossa, sen molempia kerroksia. Alakerta on kalustukseltaan 1930-40 -lukua ja yläkerta lähes puhdasta 1960-lukua. Sekavaa siis ;)

Olen yhdeltä koulutukseltani sisustaja, toiselta artesaani ja kolmannelta filosofian maisteri, pääaineina etnologia ja taidehistoria. Luulisi siis, että osaisin sovittaa tämän kaaoksen yhdeksi onnistuneeksi kokonaisuudeksi, mutta vanha toteamus että "suutarin lapsilla ei ole kenkiä" on niin tuskallisen totta :) Senpä vuoksi olen seurannut aktiivisesti monia sisustusblogeja ja koettanut löytää niistä miellyttäviä ratkaisuja ja vinkkejä omaan asumiseen. Mutta ... mutta ... jotenkin noissa trendikodeissa kertautuu samat sisustuselementit kerta toisensa jälkeen. Paimentolaismatot, seinäjulisteet, itämaiset kyntteliköt / tuikkukipot, tuoksutikut ja maljakoiden eukalyptusoksat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, jopa niin, että kyllästyttää. Tuntuu, että kodit ovat toistensa suoria kopioita - missä onkaan omaleimaisuus, yksilöllisyys tai yllätyksellisyys? Onneksi kuitenkin ollaan pikkuhiljaa siirtymässä värikkäämpään sisustukseen, valkoinen saisikin jo siirtyä taka-alalle!

Ihanaa alkanutta vuotta, lumi valaisee kauniisti maailmaa ja tekee mielen iloiseksi :)

Joulua kohden, jälleen kerran

Nyt alkaa viimeistään olla se aika, kun voi rauhoittua sohvan nurkkaan nauttimaan lämpimästi höyryävästä glögistä! Ai että on nautinnollista!

Ylläoleva kuva tuli vastaan etsiessäni työblogiin sopivia kuvia, ja päätin saman tien ottaa sen tänne henkilökohtaiselle puolelle - symboloimaan joulun odotusta ja vuoden vaihtumista. Vuodet vierivät ja tuntuu, että niiden vauhti on vain kiihtynyt, mitä enemmän tulee ikää. En millään meinaa pysyä vauhdissa mukana, vaikka yritän priorisoida arjen töitä ja löytää arjesta myös tarvitsemaani levollisuutta ja rauhaa.


Puolilta päivin alkanut sakea lumipyry ja rajut tuulenpuuskat näyttävät saaneen maiseman nopeasti talviseksi, jopa jouluiseksi. Lunta olen odottanut jo pidemmän aikaa, jotta maailma valkenisi. En kuitenkaan toivonut tällaista rajua ryöpsähdystä, toivottavasti kaikki tiellä liikkujat huomioivat kelin ja osaavat matkata sen mukaisesti :) Kaikesta huolimatta ihanaa joulun odotusta jokaiselle teistä!