Marraskuu näyttää joka vuosi täyttyvän erinäisistä työtehtävistä aivan täyteensä. Ja mikäs siinä, kun ei tarvitse puuhastella enää pihassa ja puutarhassa, kun luntakin on maassa jo mukavasti ja pystyy keskittymään sisätöihin. Tosin taitaa käydä niin, että alkavalla viikolla lumet sulavat pois.
Siis töitä riittää, ja juuri niitä mieluisia töitä. Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan tehdä töitä, joista nautin. Töihin lähtö ei ole ollut
vastenmielistä tai uuvuttavaa. Joskus tosin olen paneutunut työtehtäviin niin suurella intensiteetillä, että fysiikka on pettänyt ja on pitänyt jäädä sairaslomalle.
Huomisesta alkaen olen lupautunut pitämään italian kielen alkeiskurssia paikallisille lukiolaisille. Olen itse harrastanut italian opiskelua kansalaisopistossa nyt seitsemättä vuotta. Kipinä kieleen ja kulttuuriin syttyi Rooma-Sorrento -kiertomatkalla syyskesällä 2008. En väitä, että vuosien opiskelun jälkeen olisin erityisen taitava mutta sen verran osaan, että pärjään. Oma nuoriso tosin naljailee äidin taitojen rajallisuudesta, mutta en anna sen häiritä. Tytärkin innostui ja käy nyt omassa lukiossaan italian kursseja ja on jo nyt minua paljon, paljon taitavampi.
Loppukuusta olen menossa luennoimaan taide- ja kulttuurihistoriaa sisustusalan opiskelijoille. Sekin on mielekästä ja mielenkiintoista työtä. Opiskelijat ovat jo aikuisia ja tietävät, mitä haluavat. Ovat siis hyvin kiinnostuneita kaikesta siitä, mitä heille kerron ja esittelen - ovat tuntiaktiivisia. Joululoma häämöttää viikolla 52. Yritän pitää muutaman päivän vapaata kertyneistä ylityötunneista, katsotaan kuinka onnistuu. Onneksi joulunpyhät sijoittuvat tänä vuonna niin hyvin, että niistä itsestään kertyy jo viisi päivää vapaata. Loppuvuosi kuulostaa siis kaiken kaikkiaan oikein ihanalta ja talvipäivänseisauskin odottaa tuloaan 22.12. jolloin päivät alkavat taas pidentyä ja maailma valaistua :)
