Anna ajatusten tulla ja mennä

ja keskity vain tähän hetkeen kuunnellen kehoasi. Näin joogaohjaaja neuvoi viime viikolla melkoista naislaumaa, joka oli aloittelemassa joogaharrastustaan. Kauhistelin osanottajamäärää mutta samalla muistin, että suurin osa lopettaa muutaman kokeiluviikon kuluttua, ja viimeistään ensi keväänä meitä on jäljellä kymmenkunta. Katsotaanpa, kuinka ennustukseni osuu aikanaan oikeaan :)


Edit: näinhän siinä todellakin kävi tuossa minun ennustuksessani. Keväällä meitä joogaajia oli paikalla juurikin tuo kymmenkunta :) Itse jaksoin sitkeästi huhtikuun päätökseen saakka. Kesälläkin joogaa olisi toki ollut tarjolla, mutta kyllä kesä, piha- ja puutarhatyöt vievät kuitenkin voiton sisätilaharrastuksista. Ja kyllä, tällä viikolla palaan rakkaan joogaharrastuksen pariin, onko tämä nyt 5. vai jo 6. vuosi ... no, mitä väliä vuosilla on, kunhan harrastus tuntuu edelleen omimmalta :) Ihanaa alkanutta harrastuskautta kaikille :)

Elämäni ensimmäiset low waist -farkut

pääsivät jalkaan viikolla, jolloin mittariin tuli täyteen 55 ikävuotta :) Naistenlehden viimeviikkoinen pääkirjoitus liittyi myös naisen ikään ja siihen, saako/voiko ikä sanella käyttäytymismalleja. Saako iäkkäämpi nainen vetää jalkaansa muodinmukaiset revityt farkut, voivatko vanhemmat viestitellä emojilla nuorison tapaan jne.

Low waist -farkkuni ovat myös super slim leg -mallia, hintalapussa mainintana "girls". Niinpä. Saneleeko muoti yhtälailla tuotteidensa käyttäjäkunnan, sillä minä ainakaan en ole törmännyt farkkuihin, jossa olisi ohjeistus "elderly women". Tosin minua tuo ohjeistus ei hetkauttaisi suuntaan tai toiseen. Ikä on vain numeroita, ja mieli pysyy nuorena, jos niin haluaa. On kuitenkin myönnettävä, että kropan vetreys vähenee ajan myötä. En ole liikunnallinen mutta olen nauttinut joogasta jo useamman vuoden ajan. Huomenna aloitankin innokkaana neljännen joogavuoteni. On mukavaa palata rakkaan harrastuksen pariin kiireisen kesän jälkeen :)

Lomallelähtötunnelmissa lopultakin

Siis, lopultakin olen lähdössä lomalle :) Kyllä tätä onkin odotettu. Aikaisempina vuosina olen jakanut loman jopa kolmeen jaksoon, joista kaksi on sijoittunut kesäaikaan, ensimmäinen kesäkuulle ja toinen heinä-elokuun vaihteeseen ja kolmas lasten syyslomaviikolle. Tällä kertaa päätin repäistä ja pitää kerralla viisi pitkää viikkoa lomaa ja palailenkin töihin vasta syyskuun alussa! Lennämme perheen kanssa jo lauantaina viikoksi Italiaan, Pesaroon, missä olemme lomailleet jo neljänä aiempana kesänä. On kuin menisi toiseen kotiin, kaikki on niin tuttua, ja vastassa on taattu auringonpaiste ja lämpö. Olen seuraillut säätiedotuksia, ja Italiassa helteet vain tuntuvat jatkuvan. En tosin pidä mielettömistä hellejaksoista, mutta kylläpä ne nyt tulevat tarpeeseen. Kotimaan kesä on ollut pohjanoteeraus :(

Pesaro on n. 90.000 asukkaan pikkukaupunki Adrianmeren rannalla. Se ei onneksi ole kasvanut  turistikohteeksi, vaan siellä eletään varsin tavallista italialaista elämää, mistä minä erityisesti nautin. Italian kieli on kuitenkin taas päässyt "rappeutumaan" useamman kuukauden tauon jälkeen. Joskopahan sanasto palaisi mieleen, kun pääsee paikalle kuulemaan kieltä. Erityisiä suunnitelmia viikolle meillä ei ole, ehkä teemme päivän retken Firenzeen ja mahdollisesti lähikaupunkeihin. Olen ajatellut myös polkupyörävuokrausta, pääsisi nauttimaan uusista maisemista.

Kotimaassakin olisi tarkoitus vähän reissata. Tekisi mieli Raumalle. Rauman taidemuseossa on esillä tutun taiteilijan, Eila Minkkisen, retrospektiivi, ja Eila kutsuikin visiitille ja tutustumaan Vanhaan Raumaan. Samaten Kokkola ja sen vanha kaupunki Neristan houkuttelisi tutustumaan. Ja näiden lisäksi lomalistalla on muutama kesäteatteriesitys. Niin, ja mattopyykille pitäisi ennättää ja puutarhaakin pitäisi vähän kitkeä ja näpertää ... ja kitata poutasäällä irvistäviä ikkunan pokia ...

Ja elokuun lopulla lennän tyttären kanssa viikoksi Palman kaupunkiin Mallorcalle. Se onkin ensi kosketus espanjalaiseen kulttuuriin. Odotukset ainakin ovat suuret, toivottavasti emme joudu pettymään. Mutta eiköhän tämä tästä lähde ihan hyvin liikkeelle, siis tämä loma. Nyt laitan työsähköpostiin vielä poissaolotiedotuksen, jätän työkännykän muiden hoitoon ja suljen ovet perässäni. Rentouttavaa ja ihanaa lomaa kaikille :) 

Kuusi (6) grammaa eroa

Voi että, kun hymyilytti ja melkein nauratti ääneen. Kävin kiireesti ruokatunnin aikana kaupassa ja otin silmämääräisesti kaksi samankokoista tuorekurkkua. Punnituksen jälkeen vilkaisin puolihuolimattomasti hintalappuja, maksoivat mokomat täsmälleen saman verran, vaikka toisen kurkun hyväksi tuli kuusi grammaa :)

Muistui mieleen lapseni, kaksoset. Opin heidän lapsuus- ja nuoruusvuosinaan niin tarkkasilmäiseksi arvioijaksi, että vain harvoin erehdyin esim. irtokarkkipussien painosta. Muutamat grammat olivat tosin sallittuja. Oi niitä aikoja! Ja oikeastaan vieläkin (sen harvan kerran) yritän tuoda herkkuja saman verran näille nuorilleni. Vuosien saatossa herkut ovat vain vaihtuneet molempien omien mieltymysten mukaisiksi, ja on vaikeampaa arvioida oikein. Mutta tiukassa ovat, tavat ja tottumukset, ainakin minulla, kaksosten äidillä.

11. pala Nomination-rannekkeeseen

Äitienpäivä toi tullessaan toivotun lahjan. Tytär on aloittanut lähes ikuisuusprojektin lahjoittamalla erinäisinä juhlapäivinä Nomination-rannekkeeseen palan. Nyt oli 11. palan vuoro, jo toinen viistehiottu meripihkakivi kultareunukseen istutettuna :)

Hankin viisi vuotta sitten teräksisen aloitusrannekkeen syntymäpäivälahjaksi saadulla lahjakortilla. Rahat riittivät myös pikkuperheemme symbolien hankintaan: tyttären pinkit balettitossut, oma veriryhmä B+ sekä pojan lumilautailijahahmo. Sitten sain tyttäreltä ja äidiltäni lahjaksi traktorin, tosin sellaisen uudemman koppiversion (oma kopiton Valmet 565 tallissa). Sitten kaksikolta tuli emalinen hammas - mitä parhaimpaan saumaan. Olin näet juuri menettänyt ikioman takahampaani hoitovirheen seurauksena. Emalihampaasta on tullut korvaamaton substituutti näiden vuosien aikana.

Ja jälleen joku juhlapäivä ja tyttäreltä uusi pala, se ensimmäinen viistehiottu kivi meripihkaa, 18 karaatin kultaan istutettuna. Rakkauttani Italiaan symboloivat Italian vihreä-valko-punainen lippu sekä kultainen Colosseum. Teimme perheen ensimmäisen yhteisen matkan Roomaan ja Sorrentoon syksyllä 2008 ja sitä tehden olemme palanneet joka vuosi Välimeren maisemiin. No, tosin viime vuosi oli poikkeus, sillä (yli) innostuin Kreikan saarista (Santorini, Kos, Kreeta) ja Italian matka jäi meiltä tekemättä :(

Viime syksyn syntymäpäivänä ja jouluna ranneke täydentyi kissan tassulla ja vielä toisellakin tassulla, perheen "kaksospentuja" kun on ollut kahdessa sarjassa, ensin Topi ja Tessu ja sitten Piikki ja Rane. Niistä vain viimemainittu elelee edelleen meidän ilonamme.

Korusarjasta on sanottu, että se mahdollistaa käyttäjänsä näköisen korun kokoamisen. Komppaan sataprosenttisesti :)  Minun rannekkeeni kertoo persoonastani, tunteistani, arvoistani, ajatuksistani  sekä itselleni tärkeistä tapahtumista. Se kulkee mukanani joka päivä ja muistuttaa minua elämästä elämisen arvoisena seikkailuna.

Ylityövapaiden viettoa siellä sun täällä

Vuosilomaa kun ei enää ollut jäljellä, niin huomasinkin ilokseni, että ylityövapaita oli kertynyt alkuvuoden rutistuksen jälkeen reilun viikon verran :) ja eikun menoksi perheen kanssa. Kun en oikein ole tottunut viettämään lomaa kotona, joka huutaa siivousta, huoltoa ja korjausta moneen kohteeseen.

Ensimmäiseksi siis auton nokka kohti Tuurin kyläkauppaa. Juu-u, Tuurista on tullut sellainen "pyhiinvaelluspaikka", vaikka puoti sinänsä ei mikään ihmeellinen ole. Onhan siellä toki tuotevalikoimaa mistä valita ... sikäli mikäli jostain on puutetta. No, mitään tarvetta millekään ei ollut, mutta kummasti sitä tavaraa kertyi ostoskärryyn. Paras ostos oli kuitenkin viereisen liikkeen, Nahkapaikan, talvisaappaat. Lopultakin juuri sellaiset, kuin olen unelmoinut: pitkävartiset, kapeat, värikkäät (murretut italian punaiset) ja sporttisesti koristellut. Tyttären mukaan lähtivät mustat Vansit. En ymmärrä tätä nykynuorisoa, joka tallaa talvet kesät tennareissa ja jalassa on vain matalat nilkkasukat. Luulisi paleltavan paukkupakkasilla - toki ne ovat tänä talvena jääneet harvalukuisiksi.

Toisena päivänä päädyttiin rentoutumaan Laajavuori Spahan Jyväskylään. Paikka on entuudestaan tuttu ruususaunoineen ja lämminvesialtaineen, mutta sinne on miellyttävää palata aika ajoin nauttimaan levollisista hetkistä ja nollaamaan arjen rasittamaa nuppia :)

Neljäntenä vapaapäivänä ajeltiin Viherlandiaan, kun ajattelin kerrankin jo hyvissä ajoin hankkia kesäpuutarhaa varten siemeniä ja muita tarpeellisia tarvikkeita. Viherlandia on viihtyisä ja rauhoittava paikka, johtuneeko se viherkasvien runsaudesta, sisustuselementtien kauniista asettelusta vai mistä, en osaa sanoa. Pistäydyn melko usein siellä ja virkistyn ja voimaannun tuoksuista, väriloistosta ja useimmiten myös kahvila-ravintolan tarjoomuksista. Tällä kertaa mukaan lähti parikymmentä siemenpussia sekä kolme kanaverkosta värkättyä storage-laatikkoa. Ovat söpöt katseen vangitsijat hieman nuupahtaneessa wc-tilassamme.

Viidennen päivän aamu meni tyttären kanssa kampaajalla, omat hiukset raidoitettiin ja siistittiin, tyttärelle leikattiin ns. long bob-tyyliset hiukset, joista hän ilahtui silminnähden. Minä yritän kasvattaa hiuksiani tasamittaisiksi, mikä välillä meinaa kyllä viedä hermot! Ehkä tämä tästä ...

Kuudentena vapaapäivänä käännettiin auton nokka kohti Kuopiota ja Matkusta. Keli oli mitä surkein, ja poika ehdottikin, että jätetään shoppauspäivä sikseen ja mennään joskus toiste. Olin kuitenkin päättänyt, että mennään, kun päätetty oli ja niin mentiin sohjossa ja lumi/räntäsateessa. Kiersin Ikean itsekseni tunnissa, EI MITÄÄN kassalle tullessa - hyvä niin. Poika oli löytänyt housut ja pari hupparia. Siinä kaikki, ei kuitenkaan ihan hukkareissu!  Ja sitten ruokapaikan etsintään. Ajoimme keskustaan, ja jo parkkipaikan löytäminen oli kinkkistä mutta vielä kinkkisempää oli ruokapaikan löytäminen. Poikkesimme parissa paikassa sisällä, ei ristinsielua, ei ruokalistaa, ei mitään - siis pihalle ja äkkiä!! Lopulta palasimme Matkukseen ja söimme pikaisen "myöhäislounaan" Bella Romassa, ei mitään gourmet'ta mutta menetteli paremman puutteessa.

Seitsemäntenä päivänä valmistauduimme tyttären kanssa Tukholman risteilylle. Häneltä kun jäi abi-risteily väliin, niin ajattelin hiukan tasoittaa tilannetta ja tarjota hänelle äiti-tytär -laatuaikaa laivalla. Ha-haa, en ole laivaihminen, en ihmeemmin viihdy laivassa, kun en notku baareissa enkä yökerhoissa, mutta silti meillä oli ihan mukavaa. Tukholman päivä kruunasi reissun, vaikka kruunupäitä ei nähtykään kuninkaanlinnan liepeillä eikä prinsessatorttua tullut maistettua. Vanhassa kaupungissa katselimme kapeita katuja ja puoteja niiden varsilla. Pitkäaikainen haave käsinvuollusta Taalainmaan hevosesta toteutui lopultakin :) Nyt heppa nököttää kammarin ikkunalaudalla ja ilostuttaa harmaata arkea värikkyydellään.

Kymmenen vapaapäivää, yhdentenätoista oli lähdettävä töihin.Fiilis oli kohdallaan ja töihin oli mukava lähteä. Nyt vain odotan niitä tulevia vuosilomapäiviä, joiden käyttöä voin aloitella heti toukokuun alusta alkaen :)

Mutteripannulla vahvaa tummapaahtoista kahvia italialaisittain

italialaisen kulttuurin suurena fanina tuli ostettua vuosia sitten Italian matkalta ns. mutteripannu ja siihen sopivaa kahvia. Ja ostoksen vuoksi jäin paluumatkalla lentokentän turvatarkastuksessa kiinni. Kahvipaketit kun näyttivät huumepaketeilta. Kyllä sikäläisiä virkailijoita loppujen lopuksi huvitti ja nauratti, kun laukusta löytyi vain kahvipaketteja ja pannu, minä itse olin täysin pöllämystynyt tilanteesta.

Täytyy myöntää, että mutteripannun hankintaan vaikutti ensisijaisesti sen esteettinen olemus, ja vuosia se olikin käyttämättömänä keittiön hyllyllä muiden kauniiden esineiden kaverina, sisustuksellisena elementtinä. Kahvipakettien parasta ennen -päiväykset vanhenivat. Ystäväni, Italia-fani hänkin, neuvoi, että parhaiten kahvijauho säilyisi pakastimessa, oli saanut vinkin italialaiselta opettajalta.

Uuden vuoden alkajaisiksi otin mutteripannun hyllyltä ja tutustuin pannun toimintaan ohjelehtisen avulla. Kuinka yksinkertaista ja helppoa ja nopeaa!! Mutteripannuni on tilavuudeltaan 1-1½ desilitran vetoinen, siis sopiva juuri yhdelle nautiskelijalle. Olen täysin hurahtanut pannuun ja sen suodattamaan vahvaan tummapaahtoiseen kahviin. Paluuta entiseen ei enää ole :)

Pian 19 vuotta äitiyttä

tulevana lauantaina lapseni täyttävät huimat 19 vuotta :) Äidin merkitys vuosien karttuessa on vähentynyt jo merkittävästi mutta silloin tällöin äidinkin neuvoja vielä kysellään ja kaivataan. Useimmiten kuitenkin saan kuulla, että olisi parasta pitää nokkansa erossa toisten asioista. En minä mitenkään erityisen utelias ole ja luotan lähes täysin (90%:sti) nuorteni toimiin ja tekemisiin; joskus vain tuntuu, että elämää nähneenä ja siitä oppineena mielelläni neuvoisin, ettei samankaltaisiin sudenkuoppiin nuoreni kompastuisi kuin minä aikoinani.

Pian on alkamassa myös yo-kirjoitusten niin alku- kuin loppurutistuskin. Toinen kirjoittaa viimeiset ainevalintansa, ne vihoviimeiset pakolliset, ja toinen vasta aloittelee urakkaansa jatkaen sitten syksyllä loput. Molemmat ovat suunnitelleet itsenäisesti ainevalintansa, kunhan olen siinä sivussa vähän ihmetellyt ja päivitellyt. Yo-juhlia lienee tulossa meille kuitenkin peräti kahdet! Sitä ennen kouluilla järjestetään vielä monta mieleenpainuvaa ja ainutkertaista hetkeä. Helmikuun alkupuolella ovat potkiaiset ja penkinpainajaiset.

Poikani suunnitteli kavereiden kanssa pukeutuvansa johonkin hassuun pukuun, joka on lapsuudesta tuttu. Nuo teletappipuvut olisi pitänyt tilata ulkomailta, ja ymmärsin, että ovat tyystin loppuneet. Tämä ikäluokka näet lienee juuri se, jonka lapsuudessa teletapit työntyivät massiivisina olohuoneisiin lasten televisio-ohjelmien kautta. Omassa nuoruudessani me emme pukeutuneet erityisiksi hahmoiksi vaan puimme päälle toppavaatteet ja huopatöppöset ja lapaset ja myssyt ja kaulahuivit, ettemme olisi paleltuneet kuorma-auton lavalla auton kierrellessä pitkin kylän raittia.

Nuoret ovat tilanneet kilokaupalla irtokaramelleja, jotta saavat heitellä niitä tienvarsilla seisoville katselijoille. Ja ahneimmat katselijat varustautuvat sateenvarjoilla, jotta saavat kerättyä enimmät makeiset avattuun sateenvarjoon kuin parhaaseenkin haaviin. Ovat ajat ja tavat sitten muuttuneet vuosikymmenten saatossa, mutta äitiys on ja pysyy koko elämän ajan :)

I survived

jep, jep, olen selvinnyt joulusta :) tosin koville otti tälläkin kertaa. Jouluun ladataan aina niin valtavasti kaikenlaisia odotuksia, että kyllä ne odotukset joiltakin osin ihan varmasti pettävät. Ja näinhän omille pienille odotuksille kävikin :(

Mietin otsikkoa kauan. Toinen vaihtoehto olisi ollut "I surrender" - antaudun sosiaalisen median vallankaappaukselle. Olin näet yrittänyt järjestää meidän perheelle vähän erilaista joulun aikaa. Äitini omaishoitajana omat lapset ovat jääneet altavastaajiksi, mikä ajoittain näkyy ja kuuluu kovaa. Sain siis järjestettyä äidin hoitoon viikoksi aatonaatosta eteenpäin. Ajattelin, että meillä olisi lasten kanssa mukavaa yhdessä, nautittaisiin hyvästä ruoasta kiireettä, pelattaisiin perinteisiä lautapelejä ja katsottaisiin yhdessä elokuvia. Aika lailla toisin kävi. Poika istui koneella kuulokkeet korvillaan puolesta päivästä aamuyöhön, välillä toki kävi haukkaamassa pikaisesti ruoan ja häipyi. Murahteli ja kiirehti omiin juttuihinsa. Tytär oli ajoittain ihanasti läsnä ja auttoi keittiötöissä mutta monta kertaa löysin hänet yllättäen näpräämästä kännykkäänsä. Reaaliaikainen seurustelu maailman kanssa kun on "se oma juttu". Siihen väliin on minun fyysisenä olentona vaikea päästä.

Joulun aika osoitti myös taas kerran sen, ketkä ovat oikeita ystäviä ja keiden kanssa kortitellaan vain vanhan pinttyneen tavan vuoksi. Olin tosin kortinkirjoitusrumban aikana yliviivannut jo useammankin nimen ja päättänyt olla lähettämättä sitä pakollista tervehdystä, kun ei muutenkaan vuoden aikana olla oltu tekemisissä. Mitä noita raahaamaan mukana, kun mitään pihahdusta ei muulloinkaan kuulu. Monet ystävyyssuhteet tuntuvat nykyään olevan harmittavan yksipuolisia. Jos ei itse ota/pidä yhteyttä, niin yksin saa näiden suhteiden suhteen kyllä ollakin!! No, uusi vuosihan on aina jonkin uuden alku. Silloin on hyvä siivota elämästä turhakkeet pois. Olen aloittanut siivouksen ja ihmeen hyvältä tuntuu. Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu :)