Solmussa - edelleen

Elämä on edelleen ihan solmussa enkä nää tilanteesta ulospääsyä. Töissä mättää ja kotona arjen ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle. Olen aina ollut vahva tai ainakin yrittänyt olla. Nyt se vahvuus on murenemassa ja väsymys painaa maahan. Vahvuuden lisäksi olen mielestäni ollut myös innovatiivinen, luova ja rohkea. Olenko tullut nyt murrosvaiheeseen? Olenko ajanut itseni siihen pisteeseen, että ainoa tie on muuttaa suuntaa ja etsiä jotain uutta. Tiedän, että muutokset vievät aikaa ja energiaa mutta ne tuovat elämään myös uutta merkitystä. Siis hitaasti mutta varmasti kohti uusia tuulia. Kyllä tästä varmasti vielä jotain hyvää seuraa... :)

Thank God for stomach flu

Pitkittyneen ja melko rajun vatsataudin invalidisoimana olen kiireettä voinut tuumailla tulevaisuutta. Työvuosia olisi jäljellä vielä kymmenisen, ja mieli kaipaisi jotain muuta uutta. Kuinka innolla tulinkaan nykyiseen työhöni, koulutustani täydellisesti vastaavaan, viitisen vuotta sitten, mutta nyt on ruvennut mietityttämään. Työssä pitäisi pystyä suunnittelemaan toimintaa pitkälle tulevaisuuteen,
mutta nykyisin meille suodaan tieto jatkosta muutaman kuukauden tarkkuudella. Huhut vellovat ympärillä jatkuvasti, eikä mitenkään voi tietää, mitä oikeasti tuleman pitää.

Voisiko tällainen +viisikymppinen vielä löytää uuden uran tai mission, joka kantaisi eläkepäiviin saakka? Nyt tuntuu takki aivan tyhjältä kuin olisi putoamassa onttoon reikään, jossa ei ole pohjaa ollenkaan. Kuinka kadehdinkaan niita uskalikkoja, jotka menevät eteenpäin suoraviivaisesti kohti unelmaansa. Ja jatkavat sitkeästi kohti unelmaansa, vaikka väliin mahtuisikin mutkia matkaan.