Elämä on edelleen ihan solmussa enkä nää tilanteesta ulospääsyä. Töissä mättää ja kotona arjen ongelmat tuntuvat kaatuvan päälle. Olen aina ollut vahva tai ainakin yrittänyt olla. Nyt se vahvuus on murenemassa ja väsymys painaa maahan. Vahvuuden lisäksi olen mielestäni ollut myös innovatiivinen, luova ja rohkea. Olenko tullut nyt murrosvaiheeseen? Olenko ajanut itseni siihen pisteeseen, että ainoa tie on muuttaa suuntaa ja etsiä jotain uutta. Tiedän, että muutokset vievät aikaa ja energiaa mutta ne tuovat elämään myös uutta merkitystä. Siis hitaasti mutta varmasti kohti uusia tuulia. Kyllä tästä varmasti vielä jotain hyvää seuraa... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti