Pitkittyneen ja melko rajun vatsataudin invalidisoimana olen kiireettä voinut tuumailla tulevaisuutta. Työvuosia olisi jäljellä vielä kymmenisen, ja mieli kaipaisi jotain muuta uutta. Kuinka innolla tulinkaan nykyiseen työhöni, koulutustani täydellisesti vastaavaan, viitisen vuotta sitten, mutta nyt on ruvennut mietityttämään. Työssä pitäisi pystyä suunnittelemaan toimintaa pitkälle tulevaisuuteen,
mutta nykyisin meille suodaan tieto jatkosta muutaman kuukauden tarkkuudella. Huhut vellovat ympärillä jatkuvasti, eikä mitenkään voi tietää, mitä oikeasti tuleman pitää.
Voisiko tällainen +viisikymppinen vielä löytää uuden uran tai mission, joka kantaisi eläkepäiviin saakka? Nyt tuntuu takki aivan tyhjältä kuin olisi putoamassa onttoon reikään, jossa ei ole pohjaa ollenkaan. Kuinka kadehdinkaan niita uskalikkoja, jotka menevät eteenpäin suoraviivaisesti kohti unelmaansa. Ja jatkavat sitkeästi kohti unelmaansa, vaikka väliin mahtuisikin mutkia matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti