lueskelin näinä pyhinä vanhoja päiväkirjamerkintöjä ja huomasin vuosien takaa merkinnän, kuinka vihasinkaan joulua. Sama tunne iski tänäkin vuonna, joulumieli ei vallannut mieltä, vaikka kuinka yritin. Lienen toivoton tapaus. Odotankin jo arkea ja paluuta normaaliin päiväjärjestykseen.
Joulu teettää valtavasti työtä, niin etukäteisesti kuin jälkeenpäinkin. On pitänyt tyhjentää ja puhdistaa kymmeniä kattiloita ja pannuja ja kulhoja, tiskiä on ollut uskomaton määrä odottamassa päivittäin. Nyt lopultakin jääkaappi alkaa näyttää sisällöltään tavalliselta jääkaapilta. Poissa ovat rosolliainekset, sillit, lohet, laatikot ja kinkun rippeet. Vielä olisi saatava joululahjapaperikaaos ruotuun. Olen vuosia kerännyt papereita talteen kaiken varalta, nyt taitaa tulla stoppi siihenkin. Joulukukka-asetelmat alkavat olla myös ohieläneitä, niissä on selvittäminen niissäkin. Ja kukahan syö viimeiset suklaarasiat tyhjäksi?? Monenlaista olisi nyt tarjolla! Onneksi lahjavyöry oli varsin maltillinen tänä vuonna, vain muutama tuiki tarpeellinen tavara olemassa olevaan tavarataivaaseen lisää!
Kaikesta huolimatta joulu toi tullessaan tarvittavaa lepoa ja hiljaisuutta, aikaa vain olla tyttären kanssa ja ihmetellä tätä ihmeellistä elämää. Ihan kuin aika olisi pysähtynyt pieneksi hetkeksi. Se, jos mikä oli parasta tällä kertaa.
Kiitos :)
VastaaPoista